Pieni elämäni

Täällä on kuuma! Tulin Suomeen jäähdyttelemään ja sitten täällä on muutaman viikon ajan 30 astetta lämmintä. Huh. Tämmöistä kesää en oo ikinä nähnytkään. :P Mutta pitää nauttia, puolen vuoden päästä on kylmä talvi.

Mitään erikoista ei kesäloman viettelyn lomassa ole oikeastaan tapahtunut. Aloitin semmoista sivutoimista kesähommaa, käyn aina aamupäivällä tienailemassa ruokarahaa talvenvaralle. Loppupäivät sitten käyn asioilla Outokummussa tai Joensuussa. :P Eilen Outokummussa asioilla käymisen jälkeen chillailin vain kotona ja sitten illan viilettyä kävin vähän koiran kanssa lenkillä ja katselemassa auringon laskua. Tänään läksin Joensuuhun, uudet kengät sain. :) Ja sitten tapasin taas yhtä ystävää Sveitsistä palaamisen jälkeen ensimmäistä kertaa, vuoden jälkeen riittää kyllä todella paljon puhuttavaa. Joensuusta tulin bussilla, matka kesti kyllä ihan äärettömän pitkään. Tai siltä se tuntu, ehkä liiankin kylmentävän ilmastoinnin takia. Sen jälkeen pääsin vielä käymään uimassa, ja nyt pitäisi olla raikas olo. Muttei ole, kävin vielä pyöräilemässä ja taas on hiki.

Kohta pitäisi mennä nukkumaan, että huomenna jaksan herätä. Ihmeellistä miten loma menee nopeesti, vaikkei oikein oo edes mitään tekemistä. Tähän väliin siis Maija Vilkkumaa - Kesä. Ääh. Miksi kesälläkin pitää mennä nukkumaan? (: Ei olisi pitänyt tulla koneelle ollenkaan. Tähän aikaan normaalit ihmiset on jo nukkumassa. Toisaalta, tänään en ollut vielä melkein yhtään koneella. Koko päivä menossa. Mutta taidan kuitenkin painaa nyt hetkeksi pään tyynyyn. Menkäähän te vähän aikaisemmin nukkumaan. (:

Lomalaiset; nukkukaa tarpeeks ja rentoutukaa, työskentelijöille työn iloa :)

Nyt oon ollu jo reilun viikon Suomessa. Ja blogin kirjoittaminen jatkuu. :) Ihana lämmintä, tälläkin hetkellä varmaan joku 28 astetta. Tietysti ei siellä Sveitsissäkään yhtään viileämpää olisi ollut, joku sanoi 35 astetta hivottavan. Joten olen ihan tyytyväinen täällä, voinpahan hypätä järveen aina halutessani. Eilenkin elokuviin mentäessä ei ollutkaan teatteri auki ja sitten paluumatkalla leffan vuokraamisen jälkeen päätin mennä uimaan vaatteet päällä. Muut ei touhusta innostuneet mutta minä kävin nopeasti pulahtamassa, ja kyllähän tuo virkisti. Nytkin tekisi kyllä mieli uimaan, täällä omassa huoneessa on ihan kamalan kuuma.

Täällä ei näytä enää ihan kuin pommin jäljiltä. Uuden näköiseksi maalattu kaappi/lipasto seisoo vaatekaapin vieressä, lisätilaa kengille ja kaikelle muulle rojulle. :D Vaatteet on jo kaapissa, paperit lajiteltu, kirjahyllyyn tehty tilaa, tuliaiset kirjoituspöydän laatikossa ja enää ei olisi kuin vain yksi pahvilaatikollinen mitä ihmeellisempiä tavaroita; ala-aste aikaisia muistoja, koulutarvikkeita, kiviä ja monia muitakin juttuja. Purkamista vaan haittaa, kun en tiedä, minnekkä ne laitan. Toisaalta iso osa pitäisi heittää roskiin mutta mitä jos joka kivellekkin on oma muisto? Joten tyydyn ensiksi raivaamaan seinälle tilaa Sveitsin lipulle ja hoitamaan meikkikamat paikoilleen. Sitten mietiskelen muutaman tuntia ja täydän sängynaluslaatikon tavaroilla, joita en todennäköisesti enää koskaan tule tarvitsemaan. Purkaminen on ihanaa ja kamalaa. Ihanaa on, että huone tuntuu vihdoinkin omalta. Mutta kamalaa on, miten kaikissa asioissa on niin paljon muistoja ja miten ne kaikki pystyisi niin järjestämään, että ne tarvittaessa löytää, tai etteivät ne ole sitten myöhemmin minkään tiellä.

Miulle ei tullut mitään kotiinpaluumasennusta, vaikka vähän pelkäsinkin. Onhan se ihan erilaista olla omassa perheessä, kun ei tarvitse ansaita toisten arvostusta. Joskus Sveitsissä oli vähän sellainen olo, ettei oikein voinut olla ihan oma itsensä. Tietysti, oppi paljon paljon maailmasta yleensäkin ja kokemus oli enemmän kuin positiivinen. Lähtisin uudestaan, jos voisin valita. Ja mitä monesti olenkin sanonut, vaihtovuoden aikana oppii kaikkein eniten itsestään. Vaikka spontaanin kielitaidon kerkiää melkein kahden viikon aikana unohtaa, on jäljellä vielä oma asenne, itsetunto ja maailmankatsomus. Ehkä olin jo ennen lähtöä vähän pikkuvanha mutta nyt kaikki on loksahtanut kohdalleen ja elämä on todella iloista. Koulun alkuun asti. :D Enkä tiedä, ehkä nyt on helpompi ottaa ihmisiin kontaktia, löytää helpommin puheen aihetta, jaksaa olla kiinnostunut ja koko ajan hymyilyttää. :)

Trotzdem vermisse ich die Schweiz wahnsinnig und denke an die super Leute, die ich kennengelernt habe. Aber ich habe es gewusst, das Jahr ist nur ein Jahr in meinem Leben. Ich muss vorwärts, ich kann nicht mehr zurückkehren. Und ich weiss nicht, ob ich das will. Finnland ist ja mein Heimatland und ich kann mich nicht so schnell verändern. Schokolade, Käse, Rivella und Züge hätte ich gern mitgenommen. Die Züge, weil wir so lange Distanzen hier haben und manchmal ist ein Motorrad zu langsam. Oder es ist zu heiss um die Kleider anzuziehen. :D Bald kann ich auch Auto fahren, mit meinem Vater bin ich schon drei Tage gefahren. Es ist anders wie Motorrad fahren und darum muss ich mich nicht so viel damit stressen. Ein Monad muss ich so wie so fahren, leider habe ich dann schon wieder Schule. Mindestens zwei erste Wochen muss ich mit dem Motorrad fahren. Hoffentlich regnet es nicht so viel… Und eine Wohnung sollte ich auch noch finden, sieht schwierig zu sein. Aber ich schaffe es irgentwie.

Siinä siis kuulumisia vähän saksaksi. Miun on pakko mennä pois täältä huoneesta, on niin kuuma. Ja pitäisi vielä lähteä käymään asioilla. Sekä uimassa.

Ja monta monta takana. Nyt on perhe taas koossa, loppuaikaan ei enää huomannu, miten heitä kaipasikaan. Nyt ollaan sunnuntaista asti tehty kaikkea kivaa Sveitissä, lähinnä niitä polkuja, joita mie oon itsekseni eniten tallonu. Auton kanssa oli pieniä ongelmia mutta nyt nekin on korjattu ja sitten huomen aamuna lähdetään kohti koto-Suomea. Odotan innolla Suomeen pääsemistä; ihana nähdä kaikkia ihmisiä. Mutta monia asioita tulee kyllä ikäväkin. Onneksi tänne voi tulla vielä uudelleen.

Schönen Dank für alle Leute in der Schweiz, ihr habt mein Jahr super gemacht. Ich habe mich sehr gefreut hier zu sein und will noch mal kommen. Aber zuerst muss ich mal nach Finnland. :)

Ehkä mie kirjoittelen vielä jotain sitten kotona, miten kotiutuminen on sujunut, viimeisten viikkojen tekemisiä ja tiivistelmää. Tai sitten en. Koska eihän tällä blogin kirjoittamisella oli sitten enää kauheasti merkitystä, täähän oli lähinnä kanava Sveitsistä Suomeen. Ehkä sitten joskus voisi saksaksi kirjoittaa, ihan vaan treenaamisen takia.

Mutta nyt lähdetään vähän vaeltamaan, pitäkkään työkkin kivvaa

Kello on mitä on, vielä pitää tehdä juttuja tänä iltana ja vähän kyllä väsyttääkin. Mutta välillä pitää kirjoittaa, kun asia on vielä ajankohtainen. :) Kerkiäähän sitä pakkaamaan synttärilahjat, käymään suikussa ja lukemaan kokeisiin vähän myöhemminkin… Kunhan nyt saan muutaman rivin kirjoitettua, ennen kuin kaikki unohtuu. :) Mitään en haluaisi unohtaa, kaikki on vielä niin cool. Tai ainakin melkein kaikki. Bilsasta tullut ala-arvoinen ei oo niin älyttömän hauskaa mutta kuka välittää. Kun ei miusta biologia tule. (:

Olin viikonloppuna siis toisen kerran siellä Sveitsin italiankielisessä osassa, Ticonossa (saksaksi Tessin). Oli mukana reissu, pääsin käymään Locarnossa ja Bellinzonassa. Käytiin kahtomassa Bellinzonan kaikkia kolmea linnaa, oli tosi upeita. :) Otin tietysti tosi paljon kuvia, nyt vaan pitäisi siirtää kuvat koneelle. Locarnosta löysin jo vähän tuliaisia, kun niistäkin pitäisi alkaa ottaa hiljalleen stressiä. Ei ihan tyhjin käsin viitsisi kotiin palata. Tai ainakaan kädet täynnä pelkästään itselleen tarkoitettua rojua. Kävin muuten käyttämässä H&M:n lahjakorttiani ja ostin sitten noin 40 eurolla (63 frangia) kaikkea kivaa alennusmyynnistä; sukkahousuja, sukkia, bikinit, hihaton toppi, kesämekko, hiuspinnejä, kolmet aurinkolasit… Eli tosi paljon kamaa, jota en nyt ehkä ihan välttämättä ois tarvinnu. Mutta semmoista on shoppailu. :P Muista lahjakorteista kirjakaupan lahjakortti on jo käytetty, ostin svetisiläisten perinneruokien keittokirjan. Elokuvalahjakortti taitaa jäädä käyttämättä, pitää lahjoittaa sitten jollekulle eteenpäin.

Kovasti yritän suunnitella, kun miun ihanainen perhe tulee jo noin viiden päivän kuluttua Sveitsiin. Se on vaan paha, kun ei oikein enää nukuta yöllä. Vaikka onkin hirmu väsynyt. :) Jännittää niin kaikki uusi ja vanha, on niin paljon tekemistä ja huolehdittavaa. Ja samalla alkaa jo painaa ikävä Sveitsiin, vaikken täältä vielä ole lähtenytkään. :D On vaan niin ikävää sanoa vain kaikille Tschüss ja kivaa loppuelämää. Vaikka näinhän se on vaihto-oppilailla. Ehkä mie kestän.

Mutta muuten en kestä huomista taloustiedon koetta, jos en nytten mene nukkumaan. (Miun muuten pitää tehdä vielä kaksi koetta, vaikken tule kokeita ikinä takaisin saamaan… Iso kiitos opettajille lisästressistä, ei pidä ihmetellä, jos ei tuu kokeista kauheen hyviä numeroita. ;D) Eli pakkaamaan lahjaa ja laukkua ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Enää 10 yötä ja sitten oon jo Suomessa! Eli siihen asti :)

on yhtä hulinaa. Yrittää järjestää, suunnitella, sopia, nähdä, soittaa, pakkailla… Ja silti tuntuu, ettei millään kerkiä kaikkea. Välillä onkin ihana vain istahtaa tietokoneelle ja kuunnella sateen ropinaa peltikattoon.

Kiirettä pitää, ette varmasti tule minusta enää kovin montaa kertaa kuulemaan. Ja sitten Suomessa kertoilenkin ihan tarpeeksi, kaikille jotka vaan jaksaa kuunnella. Uskomatonta, että kahden viikon päästä olen jo melkein kotona. Niin nopeesti se aika vain menee. Enää ensi viikko koulua, kolme koetta ja enää kolme kertaa liikuntaa!!! Kaksi viulutuntia, yksi esitys, puheen pitäminen ja huomenna Ticinoon, vielä toisen kerran. :) Huippuviikonloppu tulossa, ainut vaan, että nyt sataa ja sinne en oikein voi ottaa viulua mukaan. Kun pitäisi soitella. Mutta heräänkin huomenaamulla puolituntia aikaisemmin, että voin aamulla soittaa. Kuuden tunnin yöunien jälkeen on varmaan tosi mahtavaa soittaa. :D

Tällä viikolla on ollut kolme kaksi koetta: maatieto ja biologia. Kumpikaan ei mennyt kehuttavasti mutta alkaa miulla vaan olla aika ihan sama meininki. Vaihto-oppilaista vastaavaa opettajaa pitäisi käydä taas kysytyttämässä, että saisin miun todistuksen ennen kotiin lähtöä. Ja sitten pitäisi käydä sulkemassa pankkitili, ilmoittamassa itsensä pois kunnalta ja kertoa kaikille heippa hei. Ei ole niin helppoa elämä. Mutta joskus sitä on Suomeenkin takaisin tultava. Ja tällä hetkellä tulisinkin ihan mielelläni, kun sataa, sataa…

Aika rientää, täytyy kiirehtiä pakkaamaan ja nukkumaan. Ehkä kirjoittelen taas. :)

Kuivempia kelejä ja hyviä öitä

Nytpä kirjoittelen taas vähän lyhyemmällä aikavälillä. :) Toivottavasti joku ilahtuu nähdessään minnuu vähän useammin. Taustalla pauhaa Muse, siis ihana bändin, jonka konsertissa olin aika tasan viikko sitten. Tai siis ei pauhaa, muut on jo nukkumassa ja mie valvon vielä. Miun ei tarvii herätä vasta kun kahdeksalta, meen huomenna käymään vaihto-oppilasporukalla Genevessä ja vierailemassa CERN:ssä, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa. Oon yrittäny vähän Wikipediasta ja muista vähän luotettavammista tietolähteistä opiskella, mitä kaikkea siellä tehdään. Mutta enimmät jää huomiselle, eiköhän sitä tietoa tule tarpeeksi, kun on kiinnostunut. :) Yritän ottaa kuvia, tosin kännykkä ja rikkinäinen Nikon eivät ole kumpikaan optimaalisia. Tietysti kaikissa asioissa se on niin; muistikuvat on parhaimpia ja tärkeimpiä. Ja niinhän meillä aina sanottiin, jos kamera unohtui kotiin: otetaan muistikuvia.

Lakitiedon tunnilla käsiteltiin avioliittoon liittyviä lakeja ja luettiin lakipykäliä muun muassa avioitumisoikeuteen liittyen. Uutta oli, että Sveitissä voi vaatia takaisin esineitä (esimerkkinä oli mummolta peritty kihlasormus), jotka on kihlauksen myötä annettu ja naimisiin johtavaksi tarkoitettu kihlaus on myöhemmin purettu. Mie en Suomen laeista tiedä mutta Sveitsissä esineitä voi vaatia takaisin vuoden ajalta. Toinen uusi tieto oli, että Sveitsissä on niin kuin Ruotsissa; serkkujen, tätien ja setien kanssa saa mennä naimisiin. Ainoat suvulliset rajoitukset on suorat sukujuuret (vanhemmat, isovanhemmat, isovanhempien vanhemmat jne., sekä lapset, lapsenlapset jne.) ja adoptiolapset on rinnastettavissa biologisiin lapsiin. Joka päivä oppii uusia asioita. Ja vielä oon ihan tyytyväinen, vaikkei Suomessa serkkujen kanssa voikkaan mennä naimisiin. Ehkä kaikki suvaitsevaisuus ole välttämättä välttämätöntä, vaikka hyväksi yleensä onkin. :)

Olen pyytänyt koulusta huomisen vapaata (tai niiltä opettajilta, joilta muistin) ja aamulla suuntaan sitten 10.00 Geneveä kohti. Myö käydään vajoon 20 ihmisen porukalla katselemassa Suomenkin rahoittamaa maailman suurinta hiukkaskiihdytintä. Ja vaikken oo mikään fyysikko, odotan innolla vierailua. Ehkä meidän olo aikana syntyy siellä se pelätty musta-aukko ja sitten se nielee meidät mukanaan. Toivottavasti ei, mutta jos, niin mie oisin se ensimmäinen, joka tuli kertomaan minkälaista siellä ois. Voihan se olla, ettei se kiihdytin ole huomenna päällä. :D Toiveet on korkealla, että päästäisiin katsomaan maanalaista osuutta mutta mie luulen kuulleeni, että osuus on tällä hetkellä joittenkin korjaustöitten takia kiinni. Illalla nään sitten miun vaihtosiskon ensimmäistä kertaa. :) Sitten en ookkaan enää ainut lapsi perheessä. Tai lapsi ja lapsi, miun vaihtosisko onkin 26 vuotta vanha. :P

Ihan niin lämmin ei tänään ollutkaan, sumussa poljin kouluun. Aamuisesta 17 asteesta nousi kyllä lämpötila 24:ään ja auton lämpömittari näytti jopa 29, sisällä oleva korkeimmillaan 27 astetta. Mutta kyllä se 30 astetta tässä lähipäivinä menee ihan heti rikki. :P Tällä hetkellä huomaa tosi hyvin, miten paljon nopeemmin kesä tulee täällä kuin Suomessa. Miun tuttu oli käymässä Suomessa ja sanoi, että kielot kukkii vasta nytten. Ja täällä kukinta oli oli jo kolme viikkoa sitten. Uusia perunoita on myynnissä jo joka paikassa, ollut jo pari viikkoa ja nyt on laitettu ensimmäiset mainokset itsepoimittavista mansikoista. Miun silmään ohra näyttää jo valmiilta muutaman viikon päästä ja maatilalliset pyörittää pyöröpaaleja ihan urakalla. Tänä vuonna ehkä menetin talven, mutta kesän parhaan vaiheen saan elää sekä Sveitsissä, että Suomessa. Voi, kun on ihana tulla kotiin! Vaikka ei täältä lähteminen tule olemaan ihan helppoa.

Helteisiä päiviä ja upeeta lomaa lomalaisille

P.S. Otsikossa oleva aarteen etsitä tarkottaa miun löytämiä juttuja, jotka sain kun olin auttamassa yksien vanhojen tavaroitten lajittelussa. Olivat roskiin menossa, pelastin. Hienoja pikkujuttuja, hyvä. Lisää kamaa Suomeen vietäväksi, ei niin hyvä. :D

Hei vaan taas, tauon jälkeen. :) Toivottavasti Suomessa sujuu vielä kaikki hyvin, täällä ainakin menee loistavasti. :D Lämmintä riittää, koulua on vielä eikä viikonloppuisinkaan tule tylsää. Eli nyt sitten vauhdilla nämä reilut kolme viikkoa ja sitten onkin aika tulla takaisin Suomeen. Enää kaksi koulumaanantaita jäljellä ja enää kahdeksan kertaa liikuntaa, valitettavasti myös vain kaksi viulutuntia, yksi tapaaminen muitten vaihto-oppilaitten kanssa, eikä enää yhtään orkesteriharjoitusta jäljellä. Ja kerrasta kertaan voisin kirjoittaa, miten nopeasti se aika kuluu. Pitää alkaa jo hyvin henkisesti valmistautua takaisin tulemiseen, en tiedä miten kauan tarvitsen sopeutumiseen. Kunhan ensiksi tapaa kaikki rakkaat ihmiset. <3 Ja sitten ruveta miettimään paluujuhlia, ajokorttia, koulua… Kaipuu Sveitsiin jää kyllä varmasti mutta tällä hetkellä oon ihan ilonen päästessäni takaisin Suomeen. :)

Jotain, mitä erityisesti jään kaipaamaan, on ihmisten ystävällisyys. Kun aina kadulla tervehditään toista, jos ei ihan suuressa kaupungissa olla. Grüezi ja Grüsseh on tulleet tutuiksi. Mutta sitten miettiin, mitä vaihtoehtoja Suomessa on. Terve? Hyvää päivää? Meijän kylällä mie onneks tunnen kyl kaikki, ettei siitä sitten mittään ongelmia oo. Mutta varmaan mie en sitten enää tuntemattomia tervehdi. Kulttuurieroja. :D Mie vaan toivon, ettei miusta tulis ihan samanlaista, kun palaan takaisin. Jollain tavalla entinen tietysti tulee takaisin, pakostakin. Jospa mie kuitenkin oisin jotain oppinut ja voisin tuoda hyviä “tuliaisia” Suomeen. Toinen kaipausta aiheuttava asia on juusto, semmoinen viikottainen herkku. Mutta muotojen puolesta on ihan hyvä vain, että muutaman viikon päästä jätän suklaan ja juuston maan taakseni. Kesälomalla pitää sitten totutella syömään oikein ja suomalaista ruokaa. Ja sitten ei tarvii enää kaikkea maistella, kun tietää miltä kaikki maistuu. :P

Musen konsertti oli ihan mahtava, ehdottomasti jokaisen frangin arvoinen. Porukkaakin kyllä oli, konsertti oli melkein loppunmyyty. Kuulin melkein kaikki kappaleet, jotka halusinkin kuulla. Vain Bliss ja Butterflies & Hurricanes jäivät puuttumaan. Mutta ehkä sitten Kaisaniemessä heinäkuussa. :D Ajankulua ei tajunnut konserttia kuunnellessaan, niin hyvin ne brittipojat settiä veti. Upean musiikin ja olemuksen lisäksi oli esiintyjillä hulppea lava, (miettimistauko, mikä on Leinwand suomeksi) siis semmoiset monitorit tai jotain, joista näkyi vähän niin kuin kuvituksia musiikkiin. Ja tietysti videokuvaa esittäjistä. Kun ei miun pituuksilla paljoa yleisön joukosta nähnyt, ilman hyppimistä. Mie olin konsertin alkuosan yleisön keskellä seisoskelemassa, kolmen tunnin jälkeen rupesi särkemään päätä tupakansavusta ja menin sitten istumaan. Hyvän paikan löysin ja näin ja kuulin ihan tarpeeksi. Ja korvatulpat korvissa ei onneksi ruvennut särkemään päätä. :) Konsertin loppupuolella käytettiin sitten savuefektejä ja isoja silmän näköisiä ilmapalloja, joissa oli paperisilppua sisällä. Konsertin kruunasi hopeinen UFO, jonka sisältä tuli semmoinen musiikin tahdissa “venyttelevä” nainen. Tuolla vähän kuvia ja soittolista: http://supermassive-muse.blogspot.com/2010/06/live-at-stade-de-suisse-bern.html.

Muuten sitten kävin yksillä synttäreillä syömässä kakkua, käytiin vuorilla isäntäperheen kanssa, soitin kahdessa konsertissa ja olin Rotareitten lippukulkueessa. Eli tekemistä riitti, harmittavasti en kerennyt käydä kuin kaksi pientä vaellusta tekemässä. Konsertit meni olosuhteet huomioonottaen aika hyvin, viulutunneilla ei tullu paljon kappaleita harjoiteltua. Ja ihan hyvä niin, konsertin jälkeen meidän piti antaa nuotitkin pois. Että se siitä, nyt en voi kuin sanoa soitteneeni Sveitsiläisessä orkesterissa. :P

Taidankin tästä lähteä vähän uimaan, sitten ehkä vähän läksyjä katselemaan ja sitten ajoissa nukkumaan. Huomennakin on lämmin päivä, 28 astetta luvattu. Eli

Lämpimiin ja odottaviin tunnelmiin, bye

Luzern

Kirjoittelen nyt pikaisesti taas jotain, kun oon kotona syömässä ja internetti väliaikaisesti toimii. Vähän kuulumisia näin väliin; kohtahan ei ole enää mitään syytä kertoilla vaan täällä ja sitten voidaan nähdä ihan livenä. :) Hyvähän se tietysti on, etten jokaista koulutuntia erikseen selosta ja ettei muutenkaan pysty olemaan tietokoneella juurikaan, se vaan ärsyttää, jos oisi oikeasti jotain tekemistä. Mikä on hyvin harvoin se todellinen asianlaatu. Mutta Sveitsistä jää kyllä vähän huonoverkkoinen kuva, vielä missään perheessä ei olisi ollut mitään ongelmia. Ne vaan kuuluu elämään ja ehkä ihmisiä ei ole tarkoittettu istumaan koko iltaa tietokoneella…

Viikonloppuna oli miulla taas vähän vauhtia. Perjantai oli nyt kyllä vielä ihan rauhallinen, mie katsoin Mean Girlsiä. Lauantaiaamuna piti sitten herätä aikaisin, miulla oli kolmanneksi viimeiset orkesteriharkat ennen konserttia. Pitääkin vielä tänään soittaa viulua, jos vain jaksaa. :P Harkkojen jälkeen kävin parin kaverin kanssa Luzernissa ja vaikka kyseisessä kaupungissa ja muutaman kerran olen käynyt, löytyi monta uutta ja kivaa kuvaamisenarvoista paikkaa. Luzernista menin sitten vielä yhden toisen kaverin luokse yöksi ja siellä meillä oli filmimaratoni ja herkutteluilta. :) Katsottiin Gilmore Girlsejä (miun kaveri on tosi kova fani), Talo meren rannalla ja Amelié. En oo nyt nähny varmaan vasta kuin 10 kertaa. Aina vain hyvä elokuva. :) Sunnuntaina nukuttiin sitten tietysti pitkään, käytiin myö pyöräilemässäkin ja mie otin sitten valokuvia Sveitsiläisestä pikkukylästä. Ennen kesäkurpitsa-porkkanapaahtista ja kakkua katsottiin viellä Coco Chanelista (muotisuunnittelijatar Ranskasta) kertovaa elokuvaa. Ja sitten kello olikin yllättävästi seitsemän ja miun piti tulla kotiin. Mutta oli kyllä huippuviikonloppu. :)

Nyt ei oo enää liikuntaa tällä viikolla (voi harmi ;D). Tällä hetkellä oon aika surkeesti mukana, en tykkään pukkihypyistä, saldoista, korkeushypystä, lentopallosta… Ja meillä on niitä kaikkia yhtä aikaa. Joten oon ilonen keskiviikkoisesta Musen konsertista, eikä miun tarvii mennä liikuntatunnille. :) Sitä odotellessa:

Kauniita päiviä

Missä olinkaan tuon sanan kuullut? Niin, kaupunki aika Ranskan pohjoisosassa. Merkittävin asia kaupungissa on ehkä, että siellä toimii Euroopan unionin parlamentti ja sen lisäksi vähän muitakin EU-juttuja. Mie kävin tännään siis vähän ranskailemassa, uppeet kelit ja riittävästi aikaa. Valitettavasti vaan kaupunkin ympäri Ill-jokea pitkin ajavaan laivaan oli niin paljon jonoa, etten kerinnyt EU-rakennuksia näkemään. Mutta sen edestä sitten näin paljon muita juttuja, otin muutamia valokuvia ja söin tosi hyvin (ehkä vähän liikaakin). Ihan japanilaista en kuitenkaan leikkinyt, kun mie huomasin tiistaina miun objektiivin menneen epäkuntoon. :( Ja nyt mie sitten lainaan nää viimeisen viisi viikkoa miun isäntäperheen digitaalikameraa. Että viellä vähän pystyn kuvia ottamaan. Pitää vaan toivoa, että kamera menee takuuseen. Joka tapauksessa ei enää täällä ollessa auta yhtään, nyt vaan pitää yrittää tulla toimeen ja ottaa näillä resurssella vielä reissun parhaat kuvat. :)

Kuten varmaan ehkä joku on saattanut päästä huomaamaan, en ole kirjoitellut lähiaikoina paljoakaan. Tuntuu vain, ettei ole aikaa tai sitten jos on, ei vain huvita. :) On kivempi ottaa aurinkoa, lukea vielä luettavia kirjoja tai hypärä uima-altaaseen. Lenkilläkään en ole enää kerennyt käymään, jonnekkin se aika vaan valuu. Enkä ota stressia enää mistään muusta kuin täällä olemisesta, enää reilu neljä viikkoa jäljellä. Uskomatonta. Oon aika hyvin kahdessa osassa, haluunko takaisin Suomeen vai en. Kaipaan monia asioita sieltäkin, mutta toisaalta täällä on paljon hyviä asioita: aina jotain tekemistä, aina jotain vähän uutta, uusia ihmisiä, erilainen ilmasta, helpompi koulu, hyvää ruokaa, hyvät kulkuyhteydet, vahvempi kulttuuri… Mutta on monia asioita huonomminkin kuin Suomessa. Joten kuitenkin Suomi on loppujen lopuksi parempi paikka elää kuin Sveitsi, ainakin minulle. Enää en tietysti kaipaa rauhaa ja ihmisettömyyttä, niin kuin aluksi. Nyt miusta on tullut vähän pakon edessä paljon sosiaalisempi ja miusta on tullut ehkä vähän eri ihminenkin. Sinänsä harmi, ettei miun entinen elämä ole varmastikkaan juurikaan kehittynyt eteenpäin näinä yhdeksänä kuukautena ja sitten kun tulen takaisin, kaikki palaa ennalleen. Tai ehkä on jopa vähän negatiivisesti muuttunut. Toivon vain, etten pääse unohtamaan kaikkea täällä opittua ja koettua ja ennen kaikkea toivon, etten menetä ihmisiä, jotka täällä olen oppinut tuntemaan. Kuitenkin tämä on varmasti yksi minun elämäni onnellisimmista vuosistani, tulen varmasti kaipaamaan aikaani täällä. Mutta tänne ei ole sitten enää ikinä paluuta näissä olosuhteissa, jokainen päivä on ainutlaatuinen. Ja sen kun muistaisikin; “Voit olla onnellinen vain iloitsemalla siitä mitä sinulla on, et murehtimalla sitä mitä sinulla ei ole.”

Lähiaikoina olen pörrännyt vähän siellä sun täällä. Kävin siis Strasbourgissa (Strassburg), oli tosi nätti päivä siellä. Nyt viime viikolla ja varsinkin viikonlopulla oli tosi hyvät kelit, enimmillään 26 astetta. Sitä edellisellä viikolla satoi vettä ja oli noin 14 astetta, sillä välin oli Suomessa se helleviikko. Olihan se vähän hassua, kun Suomessa tehdään peltotöitä shortsit jalassa ja mie ajan polkupyörällä kouluun vesisateessa. Mutta näinhän se kuuluukin mennä. Keskimääräisesti miulla on ollu kyllä tosi hyvä tuuri, tän reilun viiden viikon aikana tässä perheessä asuessani, en ole varmaan kastunut kuin kaksi kertaa. Ja yritän aina ajaa pyörällä, kun en muuten jaksa/kerkiä liikkua tarpeeksi. Liikuntatunneillakin tehdään vain jotain pukkihyppyjä, joita en uskalla, kun lensin ekalla yrityskerralla sen pomppulaudan päälle… Ja sitten joku korkeushyppy, ei kiitos. Joten tällä hetkellä ei ole koululiikunta mikään lempiaine. Onneksi se ei ole Suomessa pakollista. :D

Viime sunnuntaina myö käytiin Ballenbergissa, sveitsiläinen ulkoilmamuseo entisaikaisista maatiloista. Oli tosi mielenkiintoista ja sääkin oli huippuhyvä. Laita vielä loppuu yhden kuvan sieltä. Tosissaan oli vanhoja taloja ympäri Sveitsiä, kaikki alkuperäiset talot oli siirretty kivi kiveltä museon alueelle. Ja olihan sitä tuvassa tunnelmaa, oli upeeta nähdä vanhaa maanviljelyskulttuuria. Samalla vain tuli vähän semmoinen olo, että miksihän Suomessa ei ole mitään vastaavaa. Onko meitä niin vähän? Eikö kukaan ole kiinnostunut? Vai eikö meillä vaan ole niin paljoa mielenkiintoista kulttuuriperintöä? Sinänsä vähän sääli, että tiedän enemmän asioita Sveitsistä kuin Suomesta. Vielä tietysti on muutama vuosi aika tutustua omaan kotimaahan. Välimatkat on tietysti pitkiä, mutta kahden kuukauden päästä pitäisi olla ajokortti suunnilleen taskussa. Oonhan mie tietysti täälläkin oppinu uusia asioita Suomesta, vähän pakon edessä, kun pitäisi olla se asiantuntija. Mutta en mie kyllä vieläkään tiedä, miten kylmää Suomessa on talvella. Tarpeeksi. :)

Nyt pitää lähteä sänkyä kohti. Tällä viikolla on jo kahtena yönä nukkunu liian vähän. Voisinkin ensi yönä uneksia keskiviikkona olevasta Musen konsertista. Ja yritän kirjoitella taas vähän useammin.

Aurinkoisia päiviä, kohta nähdään!

Bielistä

Viime yönä sain kuulla koko yön sadepisaroiden iskeytymistä kattoon. Nukuin vähän pidempään kuin oli tarkoitus ja lopulta jouduin juoksemaan bussiin. Siinä vaille seitsemän ei enää paljoa satanut mutta en halunnut kastua eilisen illan jälkeen ja teki varmasti hyvää vähäsen kerrata vielä englannin koetta varten. Kastuin vähän eilisen konsertin jälkeen. Viulukotelo oli ihan kurassa, eikä tuo ole vieläkään entisen veroinen. Jousikin otti vähän kosteutta, toivottavasti ei mennyt rikki. Itse konsertti meni hyvin, hienosti soitettiin. Mutta muutamissa kohdissa piti minun soittaa vähän vaimeammin oman epävarmuuteni takia. Paria kohtaa en osannut aivan täydellisesti soittaa ja vielä pitää harjoitella ahkerasti kesäkuun alussa olevaa konserttia varten. Jos nyt harjoituksiin yleensäkään kerkiän, liian monet harjoitukset joudun jättämään välistä. Pitää vain yrittää ottaa mahdollisimman paljon irti näistä kahdesta viimeisestä kuukaudesta.

Musiikin tunnilla me minun ryhmäni kanssa esitimme meidän itsetekemämme kappaleen. Minä olin kirjoittanut kaksi ensimmäistä sivua ja sitten melkein yksin ohjasinkin koko kappaleen. Teksti oli tietysti muilta ja idea myös mutta aika paljon minun sitten loppujen lopuksi annettiin tehdä. Sinänsä huvittavaa, kun olenhan minä “vain se vaihto-oppilas Suomesta”. Helenaksi sitä tänäänkin kutsuttiin, en tiedä mistä koulu on minun nimeni vetäissyt. Ärsyttää vain, kun kaikki opettajat eivät kutsu etunimellä… Ja jotenkin tuntuu törkeeltä joka kerta sanoa väliin ja korjata. Minun nimeni on vain niin ihmeellinen Sveitsiläisille ja välillä kutsutaan mäkihypääjäksi tai sitten kysellään, onkohan minun nimeni lyhennys jostain. Mutta ei, neljä yksinkertaista kirjainta. :)

Figaron häät on muuten hyvä ooppera, nyt on pakko sanoa näkemisen jälkeen. Lauantai-iltana olimme siis Baselissa kyseistä oopperaa katsomassa. Voihan se sana ooppera kauhistuttaa mutta kokemus oli menemisen arvoinen. Ooppera oli hyvin moderni, ei mitään normaaleja meikkejä tai puvustuksia. Teatteritalossa oli ihan älyttömän hyvä akustiikka eikä meidän paikoissammekaan ollut mitään valittamista, kerran elämässään kun pääsee aitiossa istumaan. Kotona olimme vasta aika myöhään yöllä ja minä istahdin vielä katsomaan sähköposteja ja jäin sille tielle. Vasta hyvin myöhään menin nukkumaan ja sunnuntaiaamuna nukuinkin hyvin pitkään. Ennen brunssia piti tehdä äitienpäiväskypetykset, aina on ihana jutella kotiväen kanssa.

Onneksi ei ole enää yhtään läksyjä. (: Mutta mie taidan lähteä piipahtamaan ulkona, jos se ei sada.

Liebe Grüsse & Guete Nacht <3