Pieni elämäni

Niin se vaan viikko taas vierähti koeviikon merkeissä. Hengissä ollaan melkein selvitty, viimeisimpänä ahersin enkun kokeen, joka ei mennyt kovin kehuttavasti. Enemmän olisi pitänyt sanoja lukea, taisi tulla aika pohjanoteeraus. Mutta näin se vaan menee.

Kylmä on ulkona, ei oikein kehtaa nenää ulos laittaa. Hiihtämään olisin halunnut, mutta pakkasrajoilla paukkuu ja ei kai se kovin terveellistä 16 asteen pakkasessa ole itseään hikoiluttaa? En tiedä. Ihanasti on kyllä lunta, voisi tulla viellä lisää (:. Neljä viikkoa enää hiihtolomaan ja sitten se kevät kai alkaa. Nopeesti menee aika, syksyllä tuntui, että on mahdoton urakka edessä jo tässä vuodessa, koeviikon alussa tuntui etten selviä hengissä, mutta nyt ollaan jo yli puolessa välissä. Enää äikkä ja filosofia jäljellä. Filosofian koe vähän jännittää, tunnilla en oo juurikaan jaksanu olla hereillä. Oon oikeestaan vasta niillä tunneilla tajunnu miten kiva on piirrellä vihkoon ja unelmoida vaan. Voihan se olla, että sitten kokeessa tulee ajatelleeks miten kiva ois, jos olisikin kuunnellut tunneilla. Filosofia on kuitenkin vähän turhan abstrakti juttu miulle, kirja on yhtä hepreaa ja viellä ei ees ihan selvää mikä ero on psykologialla ja filosofialla :P. Tai sitten on selvää, mutta en vaan muista.

Luin kyllä Sofian maailma -kirjan filosofian opettajan suosituksesta. Olihan se ihan hyvä, erilainen, ja mielenkiintoinen ajatus kirjasta kirjassa. Nippelitietoa oli kuitenkin melkein puolet kirjasta, mikä teki lukemisen aika raskaaksi. Muutenkin loppujen lopuksi aika tylsä kirja mielestäni, liikaa pitää ajatella omilla aivoilla. Romanttinen kirjallisuus ja fantasia on niin hyviä, kun niitä voi vaan lukea melkein ajattelematta mitään. Pieni toiminta on ihan jees, että mielenkiinto pysyy yllä. Pöydällä makaa muitakin kirjoja kuin luettu Sofian maailma, mm. Muumipappa ja meri ja Lyra’s Oxford ovat viellä lukematta. Kun vain löytyisi aikaa niiden lukemiseen. Ehkä koeviikon jälkeen helpottaa, tai sitten ei.

Ajattelin tässä käynnistää pienimuotoista laihdutus ja kunnonkohotus kurssia itselleni, koko viikon olen ollut syömättä karkkeja ja keksejä, leivonnaisia olen yrittänyt nautiskella kohtuudella. Puuroa oon syöny melkein joka aamu ja hiihtämässäkin kävin jopa kerran. Semmoiset seittemän kiloa olisi tarkoitus pudottaa. En tiiä onko se liikaa, mutta hyvä olla korkeat tavotteet. Sosiaalinen paine syömiseen tekee laihduttamisen kuitenkin hirveän vaikeaksi. On pakko syödä, vaikka ei ole nälkä. Pitäsin sitä suurena osasyynä nykyajan ylipainoisuuteen. Tietysti perinteisillä liikuntatottumusmuutoksilla sun muilla syillä on oma merkityksensä, niin minun kohdallani sosiaalinen paine on ehdottomasti suurin tekijä. Liikunalle taas ei löydy aikaa kahdeksan tunnin koulupäivän ja kahden tunnin matkojen jälkeen. Jos olen kotona aikaisintaa kymmenen tuntia sen jälkeen kun lähden ei siinä paljoa huvita liikkua, kun on niin kuoleman väsynyt. Jos jotain haluaa harrastaa läksyjen tekoaika menee melkein pakosta nukkumisajasta ja yli kahdeksan tuntia olisi miulle varmasti hyväksi. Yleensä se supistuu siihen seittemään tuntiin ja sitten tulee taas syötyä energiamäärän korvaamiseksi :/. Vitsi minkälainen noidankehä.

Miun muovipussisaarna kaatui vähän viime viikon olikohan tiistain vai keskiviikon Helsingin Sanomien kauppakassi vertailuun. Ekologisin siinä vertailussa oli keinokuituinen kestokassi, toisella sijalla oli kierrätysmuovikassi. Puuvilla kangaskassin materiaalina vei sen ekologisuutta ja suunnilleen samoissa tasoissa sen kanssa oli paperikassi ja tavallinen muovikassi. Pahnan pohjimmaisena oli 100% maatuva muovikassa, jonka öljypohjaisuuden takia sen valmistuksessa kulutettiin paljon luonnonvaroja. Ja mitä me tästä opimme, älä luota siihen mikä tuntuu järkevältä :P. Pittääpä lähtee sitä kestokassia ostamaan kun pitää jossain vaiheessa ite tehä ne ruokaostokset.

Juups. Mutta nyt taidan taas vuodatuksen jälkeen lopettaa, on ilo että luet. (: